Triple Triad
ei meriittejä
|
Tilasto (irlannincob+?), ruuna
Säkäkorkeus 168cm, mushroom Syntynyt 5.5.2004, syntymämaa tuntematon Iältään 15 vuotta, ikääntyminen satunnaista Kasvattaja tuntematon Omistaja (VRL-12637) PKK00, VH00 He A, 90cm, harrasteratsu |
© AnneL
|
Paljon Tatin historiasta on tuntemattoman peitossa. Oikeastaan se ei ollut edes mikään odotettu varsa, päinvastoin. Sen emä teki vielä varsomista edeltävänä päivänä normaalisti töitä ratsastuskoulussa - opettaja vieläpä antoi raipan ratsastajalle kun nöyrä tamma oli hieman "tahmea". Siinä Tatti kuitenkin oli, erikoisen värinen ja näköinen varsa, joka näytti aivan yhtä hämmästyneeltä kuin kaikki muutkin sen ympärillä. On kuitenkin melko varmaa, että Tatti on kiertänyt kodista kotiin jo muutamaan otteeseen. Sen tiedetään myös tehneen jo pitkän uran ratsastuskouluissa vaihtelevalla maineella. Sen muunmuassa on kuvailtu pelkäävän esteitä ja puomejakin, eikä se siksi ole käynyt estetunneilla juuri ollenkaan. Aikanaan Tatti ostettiin Seppeleeseen toiselta ratsastuskoululta. Lopulta myös Seppeleen ratsastuskoulun lopettaessa toimintaansa oli Tatti taas myynnissä.
Tattia on kuvailtu sen elämän aikana melko kuivasti, ellei jopa rumasti, sen aiemmissa kodeissa; ihan perus tuntihevonen vaan, juro, näykkivä jästipää, kuuro avuille... Mitä näitä nyt on. Tatti on tainnut tipahtaa sinne samaan surulliseen lokeroon, jonne niin monet hevoset laitetaan; kun ihminen ei malta pysähtyä kuuntelemaan hevosen viestejä, se leimataan itsepäiseksi tai äksyksi, ihan vaan koska "se nyt on sellainen."
Lähtökohtaisesti Tatti on melko etäinen ihmisille. Se on oppinut, että helpommalla pääsee kun ei juurikaan ota kontaktia tai oikeastaan ole edes läsnä. Epäilemättä Tatin elämässä on ollut monia ihmisiä, jotka itsekään eivät ole olleet kunnolla läsnä ollessaan Tatin seurassa. Useat normaalit toimenpiteet arkisessa elämässä ovat Tatille sellaisia "tee nyt kun kerran aloititkin, mutta en mä oikeastaan kyllä tätä halua". Ruunan ilme on usein hapan, ja kyllä, se saattaa ajoittain näykkiä tai muuten näyttää julmalta. Näihin tilanteisiin melkein aina ratkaisu on se, että tehdään jotain muuta - tehdään jotain, mitä Tatti itse tahtoo. Tai annetaan sille edes vaihtoehtoja; millä harjalla harjataan, mennäänkö tänään kentälle vai maastoon, vai hengaillaanko vaan.
Mitä enemmän Tattia kuuntelee ja antaa sen määrittää asioita itse omassa elämässään, sitä kivempaa molemmilla osapuolilla on. Sillä todellisuudessa Tatti on todella hieno hevonen, sanan monessa merkityksessä.
Kun pääsee pintaa syvemmälle, Tatti on äärimmäisen itsevarma ja rohkea hevonen. Parhaimmillaan se on ehdottomasti maastossa, jossa Tatti esittelee kunnon powerwalkia eikä hätkähdä, vaikka hirvi hyppäisi eteen. Tatti on melko pehmeä ratsastaa, kunhan ratsastaja on selkeä avuissaan ja osaa käyttää niitä vain tarvittaessa. Kaikenlaisesta puristamisesta, jatkuvasti paineesta ja ratsastajan epämääräisyydestä Tatti kasvattaa juuret eikä liiku minnekkään. Silloin se jää seisomaan paikalleen tai saattaa jopa peruuttaa takajaloillaan potkiskellen ja päätään heilautellen voimakkaasti. Ymmärrettävästi näissä tilanteissa monien ratsastajien on helppo väittää hevosta umpimieliseksi tai ihan ärsyttäväksi, sen sijaan että katsoisivat peiliin ja ymmärtäisivät, että heidän allaan on herkkä hevonen, joka toimii juuri tavalla mitä ratsastaja sille viestittää.
Tatti on vuosia kulkenut pitkälti kuolaimen takana selkäänsä käyttämättä, joten sitä saa tovin herätellä liikkumaan itse oikeinpäin. Kun kaikki menee niinkuin pitäisikin, Tatti on melko mutkaton.
Rakenteellisesti Tatti ei ehdottomasti ole se kaunein kukkanen. Suorat kintereet eivät ole isohkon hevosen eduksi, mutta siitäkin huolimatta Tatti taitaa helpon A:n liikkeet ja hypätäkin se osaa.
Lähtökohtaisesti Tatti on melko etäinen ihmisille. Se on oppinut, että helpommalla pääsee kun ei juurikaan ota kontaktia tai oikeastaan ole edes läsnä. Epäilemättä Tatin elämässä on ollut monia ihmisiä, jotka itsekään eivät ole olleet kunnolla läsnä ollessaan Tatin seurassa. Useat normaalit toimenpiteet arkisessa elämässä ovat Tatille sellaisia "tee nyt kun kerran aloititkin, mutta en mä oikeastaan kyllä tätä halua". Ruunan ilme on usein hapan, ja kyllä, se saattaa ajoittain näykkiä tai muuten näyttää julmalta. Näihin tilanteisiin melkein aina ratkaisu on se, että tehdään jotain muuta - tehdään jotain, mitä Tatti itse tahtoo. Tai annetaan sille edes vaihtoehtoja; millä harjalla harjataan, mennäänkö tänään kentälle vai maastoon, vai hengaillaanko vaan.
Mitä enemmän Tattia kuuntelee ja antaa sen määrittää asioita itse omassa elämässään, sitä kivempaa molemmilla osapuolilla on. Sillä todellisuudessa Tatti on todella hieno hevonen, sanan monessa merkityksessä.
Kun pääsee pintaa syvemmälle, Tatti on äärimmäisen itsevarma ja rohkea hevonen. Parhaimmillaan se on ehdottomasti maastossa, jossa Tatti esittelee kunnon powerwalkia eikä hätkähdä, vaikka hirvi hyppäisi eteen. Tatti on melko pehmeä ratsastaa, kunhan ratsastaja on selkeä avuissaan ja osaa käyttää niitä vain tarvittaessa. Kaikenlaisesta puristamisesta, jatkuvasti paineesta ja ratsastajan epämääräisyydestä Tatti kasvattaa juuret eikä liiku minnekkään. Silloin se jää seisomaan paikalleen tai saattaa jopa peruuttaa takajaloillaan potkiskellen ja päätään heilautellen voimakkaasti. Ymmärrettävästi näissä tilanteissa monien ratsastajien on helppo väittää hevosta umpimieliseksi tai ihan ärsyttäväksi, sen sijaan että katsoisivat peiliin ja ymmärtäisivät, että heidän allaan on herkkä hevonen, joka toimii juuri tavalla mitä ratsastaja sille viestittää.
Tatti on vuosia kulkenut pitkälti kuolaimen takana selkäänsä käyttämättä, joten sitä saa tovin herätellä liikkumaan itse oikeinpäin. Kun kaikki menee niinkuin pitäisikin, Tatti on melko mutkaton.
Rakenteellisesti Tatti ei ehdottomasti ole se kaunein kukkanen. Suorat kintereet eivät ole isohkon hevosen eduksi, mutta siitäkin huolimatta Tatti taitaa helpon A:n liikkeet ja hypätäkin se osaa.
Varustekaappi |
Ohjeettulee
|
Saavutukset
ei saavutuksia
Sukutaulu
i. tuntematon
e. Amalia's Dream
e. Amalia's Dream
sukuselvitys
