"Kyllä sen suomenhevonen täytyy olla", toteaa kartanon isäntä Eino Hopealinna, jolla on takana jo kunniakas vuosilukema ravivalmentajana sekä hevoskasvattajan uralla. Nykyisin mies on vähitellen väistynyt sivuun intensiivisimmästä kisaelämästä terveyssyistä, mutta edelleen Eino viettää päivänsä tallin puolella hevosiaan hoitaen ja ajaen kotivalmentajan roolissa.
Einon yhteistyökumppanina Hopealinnan hevoskartanolla toimii vuoden 2020 alussa Suomeen Ruotsista muuttanut Åke Holmberg, jonka lämminveriravurit muuttivat talliin pian miehen perässä. Åke itse on valmentanut ravihevosia lähes yhtä pitkään kuin Eino, ja kaksikko tuntee toisensa monien vuosien takaa nuoruudesta. Myös kengittäjäksi erikoistunut Åke viihtyy paremmin kärryillä kuin tallitöissä ja mies toteaa ettei ole parempaa penkkiä istua kuin kilpakärryt.
Einon parannellessa terveyttään vahvistusjoukouksi liittyi Hopealinnan pariskunnan esikoinen ja ainoa lapsi, Joonas Hopealinna. Nuori mies palasi Saksasta sinne muutettuaan vain 17 vuotiaana takaisin suomeen vuoden 2019 alussa. Joonas on niittänyt itselleen mainetta ja kunniaa ratsuhevosten parissa, etenkin kenttä- ja esteratsastuksessa, kilpakumppaninaan uskollinen orinsa Martti. Itse Joonasta on helppo ensikättelyssä kuvailla aavistuksen itsekeskeiseksi ja ylpeäksi, mutta todellisuudessa nuori Hopealinna on ahkera ja rehti työntekijä, ja nykyisin Joonas on keskittynyt tallin toimiston puolella paperitöiden hoitamiseen sekä muiden ratsukoiden valmentamiseen ympäri suomen.
Sen sijaan tallin arkea pyörittää uuttera ja rempseä norjalaissyntyinen Saga Isberg, jota Joonas ei alunperin olisi talliinsa missään nimessä tahtonut vanhojen kaunojen vuoksi. Saga viihtyy niin satulassa kuin kärryilläkin ja nainen liikuttaa tallin ratsut sekä ravurit sujuvasti arjen muun myllerryksen keskellä, joskin hän on myöntänyt oman intohimonsa olevan vahvasti kouluratsastuksen, etenkin klassisen sellaisen puolella. Sagalle tärkeää ovat hyvinvoivat ja motivoituneet hevoset. Hän myös tiedostaa toimivansa järjen äänenä Joonaksen keksiessä jälleen yksi päätä huimaava idea talliin, jolloin Sagan täytyy tavalla tai toisella palauttaa mies takaisin maan pinnalle.
Sagan apuna tallissa häärää Jesse Lehtoniemi, joka on jämähtänyt sitkeästi Hopealinnan remmiin ratsutustyön kautta, jonka piti kestää alunperin vain yhden kesän. Jesse on omissa oloissaan viihtyvä nuorukainen, jonka perusolemuksen puolesta erehtyisi helposti väittämään häntä kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Tosiasiassa Jesse on sosiaalisesti melkoisen kehno, ja hänestä eläinten seura on kymmenen kertaa helpompaa kuin ihmisten. Alkujaan täysin ratsuihmisenä Jesselle Hopealinnan ravihevoset olivat täysin uusi ja ihmeellinen maailma, ja nyt vähitellen ratsuhevosten määrän vähennyttyä Saga on saanut myös Jessen houkuteltua ravikärryille. Näinköhän käy, että juoksijat vievät myös hänet mennessään..?
Itse kartanon juuret juontavat pitkälle 1700- luvun puoleenväliin Hopealinnan perhekalleutena. Hevoskartano saattaa kuulostaa sanana hienolta, mutta tosiasiassa tallin miljöö on melko vaatimaton ja maalaismainen. Itse tallirakennus on aikanaan työhevosille ja naudoille rakennettu, jonka jälkeen sitä on remontoitu pariin kertaan. Vuonna 2019 aloitettiin viimeisin ja suurin remontti Joonaksen aloittamana, joka kesti vuoden 2020 loppupuolelle miehen kiinnostuksen siirtyessä muualle remontin viimeistelyn sijaan. Sagan avustuksella remontti saatiin päätökseen, ja sen aikana jouduttiin muunmuassa kohottamaan kattoa, tasoittamaan lattiaa ja vetämään muutama seinä kokonaan alas. Muutamaa viimeistelyä vaille talli alkaa olla valmis, vaikkei sinne jokaista infrapunasaunaa ja vesikävelymattoa saatukaan joista Joonas alunperin haaveili.
Nykyisin tallista löytyy siltikin kaksi osastoa, ravureille ja ratsuille omat käytävänsä. Säilytystilaa on edelleen sen verran niukalti, ettei Saga katso hyvällä mikäli yksikään tavara on poissa sille merkityltä paikalta. Siitäkös nainen ja Åke usein ottavat yhteen - välillä niinkin kärkkäästi, että ulkopuolisen korviin merimiesmäinen sadattelu kuulostaa sangen pöyristyttävältä. Oikeasti kaksikko tulee hyvin toimeen, ja Hopealinnan tunnelma tallissa on varsin miellyttävä.
Kartanoa ja sen pihamaata ylläpitää Einon vaimo Annastiina Hopealinna. Kesäisin puutarhassa hääräävän Annastiina on oikea kodin hengetär ja emäntä vanhaan tapaan. Kaiken mitä pystyy hän tekee omin käsin ja suurella rakkaudella. Annastiinan haaveena olisikin joskus vielä kunnostaa kartano, jossa hän Einon, Joonaksen ja Sagan kanssa parhaillaan asuu, samaan loistoonsa mitä se aikoinaan oli. Nykyään kartanon maalipinta on jo alkanut hiukan repsottaa sekä puutarhassa on enemmän työtä kuin Annastiina yksin ehtii hoitamaan, mutta hän ei valita, vaan hoitaa askareensa päivästä toiseen hymyillen. Tallin puolella Annastiina harvemmin käy, mutta mikäli hän sinne ehtii, on Tuuli- tamma Annastiinan silmäterä ja kallein aarre.
Einon yhteistyökumppanina Hopealinnan hevoskartanolla toimii vuoden 2020 alussa Suomeen Ruotsista muuttanut Åke Holmberg, jonka lämminveriravurit muuttivat talliin pian miehen perässä. Åke itse on valmentanut ravihevosia lähes yhtä pitkään kuin Eino, ja kaksikko tuntee toisensa monien vuosien takaa nuoruudesta. Myös kengittäjäksi erikoistunut Åke viihtyy paremmin kärryillä kuin tallitöissä ja mies toteaa ettei ole parempaa penkkiä istua kuin kilpakärryt.
Einon parannellessa terveyttään vahvistusjoukouksi liittyi Hopealinnan pariskunnan esikoinen ja ainoa lapsi, Joonas Hopealinna. Nuori mies palasi Saksasta sinne muutettuaan vain 17 vuotiaana takaisin suomeen vuoden 2019 alussa. Joonas on niittänyt itselleen mainetta ja kunniaa ratsuhevosten parissa, etenkin kenttä- ja esteratsastuksessa, kilpakumppaninaan uskollinen orinsa Martti. Itse Joonasta on helppo ensikättelyssä kuvailla aavistuksen itsekeskeiseksi ja ylpeäksi, mutta todellisuudessa nuori Hopealinna on ahkera ja rehti työntekijä, ja nykyisin Joonas on keskittynyt tallin toimiston puolella paperitöiden hoitamiseen sekä muiden ratsukoiden valmentamiseen ympäri suomen.
Sen sijaan tallin arkea pyörittää uuttera ja rempseä norjalaissyntyinen Saga Isberg, jota Joonas ei alunperin olisi talliinsa missään nimessä tahtonut vanhojen kaunojen vuoksi. Saga viihtyy niin satulassa kuin kärryilläkin ja nainen liikuttaa tallin ratsut sekä ravurit sujuvasti arjen muun myllerryksen keskellä, joskin hän on myöntänyt oman intohimonsa olevan vahvasti kouluratsastuksen, etenkin klassisen sellaisen puolella. Sagalle tärkeää ovat hyvinvoivat ja motivoituneet hevoset. Hän myös tiedostaa toimivansa järjen äänenä Joonaksen keksiessä jälleen yksi päätä huimaava idea talliin, jolloin Sagan täytyy tavalla tai toisella palauttaa mies takaisin maan pinnalle.
Sagan apuna tallissa häärää Jesse Lehtoniemi, joka on jämähtänyt sitkeästi Hopealinnan remmiin ratsutustyön kautta, jonka piti kestää alunperin vain yhden kesän. Jesse on omissa oloissaan viihtyvä nuorukainen, jonka perusolemuksen puolesta erehtyisi helposti väittämään häntä kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Tosiasiassa Jesse on sosiaalisesti melkoisen kehno, ja hänestä eläinten seura on kymmenen kertaa helpompaa kuin ihmisten. Alkujaan täysin ratsuihmisenä Jesselle Hopealinnan ravihevoset olivat täysin uusi ja ihmeellinen maailma, ja nyt vähitellen ratsuhevosten määrän vähennyttyä Saga on saanut myös Jessen houkuteltua ravikärryille. Näinköhän käy, että juoksijat vievät myös hänet mennessään..?
Itse kartanon juuret juontavat pitkälle 1700- luvun puoleenväliin Hopealinnan perhekalleutena. Hevoskartano saattaa kuulostaa sanana hienolta, mutta tosiasiassa tallin miljöö on melko vaatimaton ja maalaismainen. Itse tallirakennus on aikanaan työhevosille ja naudoille rakennettu, jonka jälkeen sitä on remontoitu pariin kertaan. Vuonna 2019 aloitettiin viimeisin ja suurin remontti Joonaksen aloittamana, joka kesti vuoden 2020 loppupuolelle miehen kiinnostuksen siirtyessä muualle remontin viimeistelyn sijaan. Sagan avustuksella remontti saatiin päätökseen, ja sen aikana jouduttiin muunmuassa kohottamaan kattoa, tasoittamaan lattiaa ja vetämään muutama seinä kokonaan alas. Muutamaa viimeistelyä vaille talli alkaa olla valmis, vaikkei sinne jokaista infrapunasaunaa ja vesikävelymattoa saatukaan joista Joonas alunperin haaveili.
Nykyisin tallista löytyy siltikin kaksi osastoa, ravureille ja ratsuille omat käytävänsä. Säilytystilaa on edelleen sen verran niukalti, ettei Saga katso hyvällä mikäli yksikään tavara on poissa sille merkityltä paikalta. Siitäkös nainen ja Åke usein ottavat yhteen - välillä niinkin kärkkäästi, että ulkopuolisen korviin merimiesmäinen sadattelu kuulostaa sangen pöyristyttävältä. Oikeasti kaksikko tulee hyvin toimeen, ja Hopealinnan tunnelma tallissa on varsin miellyttävä.
Kartanoa ja sen pihamaata ylläpitää Einon vaimo Annastiina Hopealinna. Kesäisin puutarhassa hääräävän Annastiina on oikea kodin hengetär ja emäntä vanhaan tapaan. Kaiken mitä pystyy hän tekee omin käsin ja suurella rakkaudella. Annastiinan haaveena olisikin joskus vielä kunnostaa kartano, jossa hän Einon, Joonaksen ja Sagan kanssa parhaillaan asuu, samaan loistoonsa mitä se aikoinaan oli. Nykyään kartanon maalipinta on jo alkanut hiukan repsottaa sekä puutarhassa on enemmän työtä kuin Annastiina yksin ehtii hoitamaan, mutta hän ei valita, vaan hoitaa askareensa päivästä toiseen hymyillen. Tallin puolella Annastiina harvemmin käy, mutta mikäli hän sinne ehtii, on Tuuli- tamma Annastiinan silmäterä ja kallein aarre.
tämä on virtuaalitalli / this is a sim-game stable
