"Kyllä sen suomenhevonen täytyy olla", toteaa kartanon isäntä Eino Hopealinna, jolla on takana jo kunniakas vuosilukema ravivalmentajana sekä hevoskasvattajan uralla. Nykyisin mies on vähitellen väistynyt sivuun intensiivisimmästä kisaelämästä terveyssyistä, mutta edelleen Eino viettää päivänsä tallin puolella hevosiaan hoitaen ja ajaen kotivalmentajan roolissa.
Einon yhteistyökumppanina Hopealinnan hevoskartanolla toimii vuoden 2020 alussa Suomeen Ruotsista muuttanut Åke Holmberg, jonka lämminveriravurit muuttivat talliin pian miehen perässä. Åke itse on valmentanut ravihevosia lähes yhtä pitkään kuin Eino, ja kaksikko tuntee toisensa monien vuosien takaa nuoruudesta. Myös kengittäjäksi erikoistunut Åke viihtyy paremmin kärryillä kuin tallitöissä ja mies toteaa ettei ole parempaa penkkiä istua kuin kilpakärryt.
Einon parannellessa terveyttään vahvistusjoukouksi liittyi Hopealinnan pariskunnan esikoinen ja ainoa lapsi, Joonas Hopealinna. Nuori mies palasi Saksasta sinne muutettuaan vain 17 vuotiaana takaisin suomeen vuoden 2019 alussa. Joonas on niittänyt itselleen mainetta ja kunniaa ratsuhevosten parissa, etenkin kenttä- ja esteratsastuksessa, kilpakumppaninaan uskollinen orinsa Martti. Itse Joonasta on helppo ensikättelyssä kuvailla aavistuksen itsekeskeiseksi ja ylpeäksi, mutta todellisuudessa nuori Hopealinna on ahkera ja rehti työntekijä, ja nykyisin Joonas on keskittynyt tallin toimiston puolella paperitöiden hoitamiseen sekä muiden ratsukoiden valmentamiseen ympäri suomen.
Sen sijaan tallin arkea pyörittää uuttera ja rempseä norjalaissyntyinen Saga Isberg, jota Joonas ei alunperin olisi talliinsa missään nimessä tahtonut vanhojen kaunojen vuoksi. Saga viihtyy niin satulassa kuin kärryilläkin ja nainen liikuttaa tallin ratsut sekä ravurit sujuvasti arjen muun myllerryksen keskellä, joskin hän on myöntänyt oman intohimonsa olevan vahvasti kouluratsastuksen, etenkin klassisen sellaisen puolella. Sagalle tärkeää ovat hyvinvoivat ja motivoituneet hevoset. Hän myös tiedostaa toimivansa järjen äänenä Joonaksen keksiessä jälleen yksi päätä huimaava idea talliin, jolloin Sagan täytyy tavalla tai toisella palauttaa mies takaisin maan pinnalle.
Sagan apuna tallissa häärää Jesse Lehtoniemi, joka on jämähtänyt sitkeästi Hopealinnan remmiin ratsutustyön kautta, jonka piti kestää alunperin vain yhden kesän. Jesse on omissa oloissaan viihtyvä nuorukainen, jonka perusolemuksen puolesta erehtyisi helposti väittämään häntä kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Tosiasiassa Jesse on sosiaalisesti melkoisen kehno, ja hänestä eläinten seura on kymmenen kertaa helpompaa kuin ihmisten. Alkujaan täysin ratsuihmisenä Jesselle Hopealinnan ravihevoset olivat täysin uusi ja ihmeellinen maailma, ja nyt vähitellen ratsuhevosten määrän vähennyttyä Saga on saanut myös Jessen houkuteltua ravikärryille. Näinköhän käy, että juoksijat vievät myös hänet mennessään..?
Itse kartanon juuret juontavat pitkälle 1700- luvun puoleenväliin Hopealinnan perhekalleutena. Hevoskartano saattaa kuulostaa sanana hienolta, mutta tosiasiassa tallin miljöö on melko vaatimaton ja maalaismainen. Itse tallirakennus on aikanaan työhevosille ja naudoille rakennettu, jonka jälkeen sitä on remontoitu pariin kertaan. Vuonna 2019 aloitettiin viimeisin ja suurin remontti Joonaksen aloittamana, joka kesti vuoden 2020 loppupuolelle miehen kiinnostuksen siirtyessä muualle remontin viimeistelyn sijaan. Sagan avustuksella remontti saatiin päätökseen, ja sen aikana jouduttiin muunmuassa kohottamaan kattoa, tasoittamaan lattiaa ja vetämään muutama seinä kokonaan alas. Muutamaa viimeistelyä vaille talli alkaa olla valmis, vaikkei sinne jokaista infrapunasaunaa ja vesikävelymattoa saatukaan joista Joonas alunperin haaveili.
Nykyisin tallista löytyy siltikin kaksi osastoa, ravureille ja ratsuille omat käytävänsä. Säilytystilaa on edelleen sen verran niukalti, ettei Saga katso hyvällä mikäli yksikään tavara on poissa sille merkityltä paikalta. Siitäkös nainen ja Åke usein ottavat yhteen - välillä niinkin kärkkäästi, että ulkopuolisen korviin merimiesmäinen sadattelu kuulostaa sangen pöyristyttävältä. Oikeasti kaksikko tulee hyvin toimeen, ja Hopealinnan tunnelma tallissa on varsin miellyttävä.
Kartanoa ja sen pihamaata ylläpitää Einon vaimo Annastiina Hopealinna. Kesäisin puutarhassa hääräävän Annastiina on oikea kodin hengetär ja emäntä vanhaan tapaan. Kaiken mitä pystyy hän tekee omin käsin ja suurella rakkaudella. Annastiinan haaveena olisikin joskus vielä kunnostaa kartano, jossa hän Einon, Joonaksen ja Sagan kanssa parhaillaan asuu, samaan loistoonsa mitä se aikoinaan oli. Nykyään kartanon maalipinta on jo alkanut hiukan repsottaa sekä puutarhassa on enemmän työtä kuin Annastiina yksin ehtii hoitamaan, mutta hän ei valita, vaan hoitaa askareensa päivästä toiseen hymyillen. Tallin puolella Annastiina harvemmin käy, mutta mikäli hän sinne ehtii, on Tuuli- tamma Annastiinan silmäterä ja kallein aarre.
Einon yhteistyökumppanina Hopealinnan hevoskartanolla toimii vuoden 2020 alussa Suomeen Ruotsista muuttanut Åke Holmberg, jonka lämminveriravurit muuttivat talliin pian miehen perässä. Åke itse on valmentanut ravihevosia lähes yhtä pitkään kuin Eino, ja kaksikko tuntee toisensa monien vuosien takaa nuoruudesta. Myös kengittäjäksi erikoistunut Åke viihtyy paremmin kärryillä kuin tallitöissä ja mies toteaa ettei ole parempaa penkkiä istua kuin kilpakärryt.
Einon parannellessa terveyttään vahvistusjoukouksi liittyi Hopealinnan pariskunnan esikoinen ja ainoa lapsi, Joonas Hopealinna. Nuori mies palasi Saksasta sinne muutettuaan vain 17 vuotiaana takaisin suomeen vuoden 2019 alussa. Joonas on niittänyt itselleen mainetta ja kunniaa ratsuhevosten parissa, etenkin kenttä- ja esteratsastuksessa, kilpakumppaninaan uskollinen orinsa Martti. Itse Joonasta on helppo ensikättelyssä kuvailla aavistuksen itsekeskeiseksi ja ylpeäksi, mutta todellisuudessa nuori Hopealinna on ahkera ja rehti työntekijä, ja nykyisin Joonas on keskittynyt tallin toimiston puolella paperitöiden hoitamiseen sekä muiden ratsukoiden valmentamiseen ympäri suomen.
Sen sijaan tallin arkea pyörittää uuttera ja rempseä norjalaissyntyinen Saga Isberg, jota Joonas ei alunperin olisi talliinsa missään nimessä tahtonut vanhojen kaunojen vuoksi. Saga viihtyy niin satulassa kuin kärryilläkin ja nainen liikuttaa tallin ratsut sekä ravurit sujuvasti arjen muun myllerryksen keskellä, joskin hän on myöntänyt oman intohimonsa olevan vahvasti kouluratsastuksen, etenkin klassisen sellaisen puolella. Sagalle tärkeää ovat hyvinvoivat ja motivoituneet hevoset. Hän myös tiedostaa toimivansa järjen äänenä Joonaksen keksiessä jälleen yksi päätä huimaava idea talliin, jolloin Sagan täytyy tavalla tai toisella palauttaa mies takaisin maan pinnalle.
Sagan apuna tallissa häärää Jesse Lehtoniemi, joka on jämähtänyt sitkeästi Hopealinnan remmiin ratsutustyön kautta, jonka piti kestää alunperin vain yhden kesän. Jesse on omissa oloissaan viihtyvä nuorukainen, jonka perusolemuksen puolesta erehtyisi helposti väittämään häntä kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Tosiasiassa Jesse on sosiaalisesti melkoisen kehno, ja hänestä eläinten seura on kymmenen kertaa helpompaa kuin ihmisten. Alkujaan täysin ratsuihmisenä Jesselle Hopealinnan ravihevoset olivat täysin uusi ja ihmeellinen maailma, ja nyt vähitellen ratsuhevosten määrän vähennyttyä Saga on saanut myös Jessen houkuteltua ravikärryille. Näinköhän käy, että juoksijat vievät myös hänet mennessään..?
Itse kartanon juuret juontavat pitkälle 1700- luvun puoleenväliin Hopealinnan perhekalleutena. Hevoskartano saattaa kuulostaa sanana hienolta, mutta tosiasiassa tallin miljöö on melko vaatimaton ja maalaismainen. Itse tallirakennus on aikanaan työhevosille ja naudoille rakennettu, jonka jälkeen sitä on remontoitu pariin kertaan. Vuonna 2019 aloitettiin viimeisin ja suurin remontti Joonaksen aloittamana, joka kesti vuoden 2020 loppupuolelle miehen kiinnostuksen siirtyessä muualle remontin viimeistelyn sijaan. Sagan avustuksella remontti saatiin päätökseen, ja sen aikana jouduttiin muunmuassa kohottamaan kattoa, tasoittamaan lattiaa ja vetämään muutama seinä kokonaan alas. Muutamaa viimeistelyä vaille talli alkaa olla valmis, vaikkei sinne jokaista infrapunasaunaa ja vesikävelymattoa saatukaan joista Joonas alunperin haaveili.
Nykyisin tallista löytyy siltikin kaksi osastoa, ravureille ja ratsuille omat käytävänsä. Säilytystilaa on edelleen sen verran niukalti, ettei Saga katso hyvällä mikäli yksikään tavara on poissa sille merkityltä paikalta. Siitäkös nainen ja Åke usein ottavat yhteen - välillä niinkin kärkkäästi, että ulkopuolisen korviin merimiesmäinen sadattelu kuulostaa sangen pöyristyttävältä. Oikeasti kaksikko tulee hyvin toimeen, ja Hopealinnan tunnelma tallissa on varsin miellyttävä.
Kartanoa ja sen pihamaata ylläpitää Einon vaimo Annastiina Hopealinna. Kesäisin puutarhassa hääräävän Annastiina on oikea kodin hengetär ja emäntä vanhaan tapaan. Kaiken mitä pystyy hän tekee omin käsin ja suurella rakkaudella. Annastiinan haaveena olisikin joskus vielä kunnostaa kartano, jossa hän Einon, Joonaksen ja Sagan kanssa parhaillaan asuu, samaan loistoonsa mitä se aikoinaan oli. Nykyään kartanon maalipinta on jo alkanut hiukan repsottaa sekä puutarhassa on enemmän työtä kuin Annastiina yksin ehtii hoitamaan, mutta hän ei valita, vaan hoitaa askareensa päivästä toiseen hymyillen. Tallin puolella Annastiina harvemmin käy, mutta mikäli hän sinne ehtii, on Tuuli- tamma Annastiinan silmäterä ja kallein aarre.
Talliuutiset
2019
Joonas palasi Saksasta suomeen kilpaorinsa Martin, sekä vuotiaan arabivarsa Heran kanssa auttamaan vanhempiaan tallin pyörittämisessä.
Ensimmäisenä Joonas lähti kunnostamaan iän runtelemaa tallirakennusta sekä suunnittelemaan kentän- sekä maneesin rakennuttamista rikkaruohojen valtaamalle tontille.
Joonas teki sopimuksen maneesin vuokraamisesta Hopiavuoren Eetun kanssa.
Vähitellen rakennustyöt hiipuivat tuhlaajapojan epämääräisten ohjeiden ja vaatimuksien vuoksi ja talli jäi melko epämääräiseen kuntoon.
Tuskastuneina poikansa kyvyttömyyteen kantaa vastuuta Eino ja Annastiina soittivat Sagan apuun, joka hyppäsi puikkoihin mahdottomalta tuntuvan työn edessä - etenkin, kun hänen ja Joonaksen historia on kaikkea muuta paitsi sopuisa...
Hitaasti mutta varmasti Sagan määrätietoisuuden vuoksi tallin remontti lähti taas etenemään. Joonaksen haaveet kentästä ja maneesista kuopattiin, ja sen sijaan Saga käytti viimeiset vähäiset resurssit tallin läheisen, aikanaan omatekemän radan kunnostukseen.
Jesse palkattiin ratsuttamaan tallin ratsuhevosia. Vähäpuheinen, kylmänkin oloinen nuori mies kävi tekemässä työnsä juuri mitään puhumatta.
Rahatilanne oli hankala. Nuoren arabitammansa Heran lisäksi Joonas päätyi myymään muutamia isänsä hevosia lupaa kysymättä, joka tulehdutti Einon ja Joonaksen välejä entisestään.
Kesän aikana Eino alkoi sairastella. Miehen kunto heikkeni ja jaksaminen hupeni, eikä siitä tuntunut löytyvän. Mies päätyi vuoteen omaksi ja Joonas lähti muualle suomeen valmentautumaan Martin kanssa. Saga otti enemmän tallista vastuuta.
Vuoden lopussa Joonas sai kutsun Zenissä järjestettävään gaalailtaan, jonne (ihme kylläkin) hän päätyi pyytämään Sagan mukaansa. Kaksikon palatessa gaalasta jokin tuntui muuttuneen. Heidän välillään ennen käsinkosketeltavissa ollut kireys tuntui hellittäneen.
2020
Tallin remontti oli edistynyt tasaiseen tahtiin ja tilanne alkoi näyttää jo melko hyvältä. Muutamia kompromisseja oli täytynyt tehdä ja ylimääräisistä hienouksista oli luovuttu. Saga oli priorisoinut tallin ravihevosia ajatellen, kun Joonaksen alkuperäinen suunnitelma olisi hyödyttänyt lähinnä häntä itseään ratsujensa kanssa.
Einon kesäinen sairastelu oli jatkunut useamman kuukauden, mutta onneksi mies kuitenkin parani. Joskaan enää hän ei vietä tallissa aikaa kuin muutamia hetkiä, sekä päävastuu hevosten ajamisesta oli siirtynyt Sagalle. Vielä ajoittain Eino itsekin kiipeää omien silmäteriensä kärryille, sillä kokonaan hän ei ole valmis ajamisesta luopumaan.
Einon siirtyessä enemmän taustajoukkoihin oli selvää ettei Saga yksin ehtisi kaikkea tehdä. Apuun hälytettiin Åke, Einon ystävä jo vuosikymmenten taa, joka lupautui tulemaan auttamaan hevosten valmentamisessa vain toistaiseksi. Olihan Åkella oma talli Ruotsissa jota hän poikansa kanssa piti.
Kesän loppupuolella alkoi talli viimeinkin olla valmis, mutta niin alkoivat rahatkin olla loppu. Piti saada hevosia juoksemaan - ja pian. Saga, henkeen ja vereen kouluratsastaja, alkoi nyt todenteolla ajaa Åken kanssa Hopealinnan hevosia, tavoitteena saada niistä mahdollisimman moni radalle, ja vieläpä sijoille.
Tällä välin Joonas oli väistänyt jo enemmän yhteistyöllä syrjään tallin toiminnasta. Jopa hänen täytyi myöntää että Sagan työpanos oli vertaansa vailla. Niinpä Joonas itse keskittyi muiden ratsukoiden valmentamiseen etenkin esteillä sekä hoitamaan paperityöt ja muut toimistoasiat.
Tallin arki alkoi viimein tuntua suhteellisen sujuvalta. Muutama yksityishevonen vieraili tallissa hetken verran, kunnes ne jatkoivat taas omistajineen matkaa. Åkea alkoi tuskastuttaa elämä suomenhevosten ympäröimänä. Mies kaipasi takaisin omien lämminveristensä maailmaan - asia, jota Eino ei saattanut mitenkään ymmärtää.
Jesse kävi edelleen ratsuttamassa niitä muutamia jäljelle jääneitä ratsuja. Ravureidenkaan määrä ei päätä huimannut, ja uutuuttaan hohtavat karsinat ammottivat tyhjinä. Oli selvää, että hevosia pitäisi saada lisää. Mutta mistä raha, tai aika niiden kaikkien valmentamiseen? Saga oli jo nyt hukkua tallitöihin, eikä Åkenkaan vuorokaudessa ollut tunteja yhtään sen enempää..
Loppuvuoteen mennessä sen hetkiset juoksijat oli kuin olikin saatu kilpailemaan jo lähes rutiininomaisesti ja sijoituksiakin alkoi tulla. Eino oli haljeta ylpeydestä nähdessään omien hevostensa pärjäävän, vaikka tietenkään mies ei tästä mitään suurta numeroa tehnyt.
Kisatilanteissa Åken lisäksi ohjastamassa kävi Andy Jordan, Åken kautta tuttu ja ammatissaan pätevä kolmikymppisen paremmalla puolella oleva mies. Myös ajoittain Eino itse kävi ohjissa lämmittelyssä, joskus jopa kilparadalla asti mikäli miehen jaksaminen sen periksi antoi. Itsepäinen, ei voi muuta sanoa.
2021
Oli selvää, ettei Åke ollut enää mihinkään lähdössä. Mies oli niin syvällä Hopealinnan toiminnassa ja kehitti kokoajan uusia ajatuksia, milloin tallia ja milloin hevosten valmentamista ajatellen. Tallin karsinat alkoivat vaivihkaa täyttymään Åken omista hevosista jotka hän kuljetutti ruotsista suomeen. Työtä siis riitti, ihan niinkin paljon että ratsuttajan virkaa toimittanut Jesse joutui myös opettelemaan ajamaan. Kumma kyllä, hän näytti kärryillä istuessaan paljon tyytyväisemmältä kuin satulassa.
Hevoset juoksivat kisoissa aina kun mahdollista, välillä paremmalla ja välillä heikommalla menestyksellä. Rahatilanne alkoi kuitenkin tasaantumaan.
Ajoittain oli jopa mahdollista nähdä Joonaksen hymyilevän kun hän piipahti käymään tallissa. Martti, tuo Joonaksen uskollinen kilparatsu, oli saanut nauttia pitkästä kesästä ja rennoista maastoretkistä Sagan kanssa. Edes se, että ori oli alkanut kasvattaa lihasten sijaan mahaansa ei tuntunut olevan Joonakselle enää niin iso asia. Ken tietää mitä hän oikein suunnittelee..
Talliin tarvittiin lisää apukäsiä, siitä ei päässyt enää mihinkään. Åke oli mennyt ja muuttanut kaikki hevosensa Hopealinnaan, ja nyt tarvittiin jokainen vapaa karsina omien hevosten käyttöön. Pitkään Hopealinnassa asustanut Biffe joutui muuttamaan omistajansa Milanin kanssa toiseen paikkaan tästä syystä, vaikka Saga etenkin piti Milanista hevosineen kovasti.
Onneksi ratkaisu työntekijän puutteeseen löytyi kuitenkin helpommin kuin kukaan olisi uskaltanut ajatella. Hopiavuoren tallilla töitä tekevä Camilla oli vailla ravitallia opintojensa vuoksi, eikä Saga miettinyt kahta kertaa toivottaessaan naisen tervetulleeksi.
Vaikkei Camilla täyspäiväiseksi työntekijäksi tullutkaan, siitä oli jo paljon apua että hevosia oli ajamassa sekä tallitöitä tekemässä yksi ihminen lisää. Saga perehdytti Camillan tallin tavoille.
Tovin Camilla ajoi Sagan opastuksen alla pääasiassa tallin helpompia hevosia. Åken huomattua naisen potentiaalin mies alkoi itse opastaa Camillaa, jonka jälkeen Camilla sai alkaa ajamaan varsoja sekä myös osaa Åken omista hevosista.
Kesäksi orivarsat lähtivät Seinäjoelle laitumelle. Tällöin ajatus pihaton rakennuttamisesta hiipi Sagan mieleen, sillä se helpottaisi tallin arkea.
Tuumasta toimeen. Pihattoa lähdettiin rakennuttamaan tontille, jonne olisi tarkoitus laittaa nuorimmat kasvamaan. Tällä kertaa täsmällisen suunnittelun, rakennuslupien hoitamisen sekä asiansa osaavien urakoitsijoiden palkkaamisen ansiosta pihatto nousi pystyyn helpottavan nopeasti, ennen syksyn tuomia kylmiä säitä.
Syksyllä talliin muutti pitkästä aikaa ensimmäinen yksityishevonen Essi omistajansa Niinan kanssa.
Joonas palasi Saksasta suomeen kilpaorinsa Martin, sekä vuotiaan arabivarsa Heran kanssa auttamaan vanhempiaan tallin pyörittämisessä.
Ensimmäisenä Joonas lähti kunnostamaan iän runtelemaa tallirakennusta sekä suunnittelemaan kentän- sekä maneesin rakennuttamista rikkaruohojen valtaamalle tontille.
Joonas teki sopimuksen maneesin vuokraamisesta Hopiavuoren Eetun kanssa.
Vähitellen rakennustyöt hiipuivat tuhlaajapojan epämääräisten ohjeiden ja vaatimuksien vuoksi ja talli jäi melko epämääräiseen kuntoon.
Tuskastuneina poikansa kyvyttömyyteen kantaa vastuuta Eino ja Annastiina soittivat Sagan apuun, joka hyppäsi puikkoihin mahdottomalta tuntuvan työn edessä - etenkin, kun hänen ja Joonaksen historia on kaikkea muuta paitsi sopuisa...
Hitaasti mutta varmasti Sagan määrätietoisuuden vuoksi tallin remontti lähti taas etenemään. Joonaksen haaveet kentästä ja maneesista kuopattiin, ja sen sijaan Saga käytti viimeiset vähäiset resurssit tallin läheisen, aikanaan omatekemän radan kunnostukseen.
Jesse palkattiin ratsuttamaan tallin ratsuhevosia. Vähäpuheinen, kylmänkin oloinen nuori mies kävi tekemässä työnsä juuri mitään puhumatta.
Rahatilanne oli hankala. Nuoren arabitammansa Heran lisäksi Joonas päätyi myymään muutamia isänsä hevosia lupaa kysymättä, joka tulehdutti Einon ja Joonaksen välejä entisestään.
Kesän aikana Eino alkoi sairastella. Miehen kunto heikkeni ja jaksaminen hupeni, eikä siitä tuntunut löytyvän. Mies päätyi vuoteen omaksi ja Joonas lähti muualle suomeen valmentautumaan Martin kanssa. Saga otti enemmän tallista vastuuta.
Vuoden lopussa Joonas sai kutsun Zenissä järjestettävään gaalailtaan, jonne (ihme kylläkin) hän päätyi pyytämään Sagan mukaansa. Kaksikon palatessa gaalasta jokin tuntui muuttuneen. Heidän välillään ennen käsinkosketeltavissa ollut kireys tuntui hellittäneen.
2020
Tallin remontti oli edistynyt tasaiseen tahtiin ja tilanne alkoi näyttää jo melko hyvältä. Muutamia kompromisseja oli täytynyt tehdä ja ylimääräisistä hienouksista oli luovuttu. Saga oli priorisoinut tallin ravihevosia ajatellen, kun Joonaksen alkuperäinen suunnitelma olisi hyödyttänyt lähinnä häntä itseään ratsujensa kanssa.
Einon kesäinen sairastelu oli jatkunut useamman kuukauden, mutta onneksi mies kuitenkin parani. Joskaan enää hän ei vietä tallissa aikaa kuin muutamia hetkiä, sekä päävastuu hevosten ajamisesta oli siirtynyt Sagalle. Vielä ajoittain Eino itsekin kiipeää omien silmäteriensä kärryille, sillä kokonaan hän ei ole valmis ajamisesta luopumaan.
Einon siirtyessä enemmän taustajoukkoihin oli selvää ettei Saga yksin ehtisi kaikkea tehdä. Apuun hälytettiin Åke, Einon ystävä jo vuosikymmenten taa, joka lupautui tulemaan auttamaan hevosten valmentamisessa vain toistaiseksi. Olihan Åkella oma talli Ruotsissa jota hän poikansa kanssa piti.
Kesän loppupuolella alkoi talli viimeinkin olla valmis, mutta niin alkoivat rahatkin olla loppu. Piti saada hevosia juoksemaan - ja pian. Saga, henkeen ja vereen kouluratsastaja, alkoi nyt todenteolla ajaa Åken kanssa Hopealinnan hevosia, tavoitteena saada niistä mahdollisimman moni radalle, ja vieläpä sijoille.
Tällä välin Joonas oli väistänyt jo enemmän yhteistyöllä syrjään tallin toiminnasta. Jopa hänen täytyi myöntää että Sagan työpanos oli vertaansa vailla. Niinpä Joonas itse keskittyi muiden ratsukoiden valmentamiseen etenkin esteillä sekä hoitamaan paperityöt ja muut toimistoasiat.
Tallin arki alkoi viimein tuntua suhteellisen sujuvalta. Muutama yksityishevonen vieraili tallissa hetken verran, kunnes ne jatkoivat taas omistajineen matkaa. Åkea alkoi tuskastuttaa elämä suomenhevosten ympäröimänä. Mies kaipasi takaisin omien lämminveristensä maailmaan - asia, jota Eino ei saattanut mitenkään ymmärtää.
Jesse kävi edelleen ratsuttamassa niitä muutamia jäljelle jääneitä ratsuja. Ravureidenkaan määrä ei päätä huimannut, ja uutuuttaan hohtavat karsinat ammottivat tyhjinä. Oli selvää, että hevosia pitäisi saada lisää. Mutta mistä raha, tai aika niiden kaikkien valmentamiseen? Saga oli jo nyt hukkua tallitöihin, eikä Åkenkaan vuorokaudessa ollut tunteja yhtään sen enempää..
Loppuvuoteen mennessä sen hetkiset juoksijat oli kuin olikin saatu kilpailemaan jo lähes rutiininomaisesti ja sijoituksiakin alkoi tulla. Eino oli haljeta ylpeydestä nähdessään omien hevostensa pärjäävän, vaikka tietenkään mies ei tästä mitään suurta numeroa tehnyt.
Kisatilanteissa Åken lisäksi ohjastamassa kävi Andy Jordan, Åken kautta tuttu ja ammatissaan pätevä kolmikymppisen paremmalla puolella oleva mies. Myös ajoittain Eino itse kävi ohjissa lämmittelyssä, joskus jopa kilparadalla asti mikäli miehen jaksaminen sen periksi antoi. Itsepäinen, ei voi muuta sanoa.
2021
Oli selvää, ettei Åke ollut enää mihinkään lähdössä. Mies oli niin syvällä Hopealinnan toiminnassa ja kehitti kokoajan uusia ajatuksia, milloin tallia ja milloin hevosten valmentamista ajatellen. Tallin karsinat alkoivat vaivihkaa täyttymään Åken omista hevosista jotka hän kuljetutti ruotsista suomeen. Työtä siis riitti, ihan niinkin paljon että ratsuttajan virkaa toimittanut Jesse joutui myös opettelemaan ajamaan. Kumma kyllä, hän näytti kärryillä istuessaan paljon tyytyväisemmältä kuin satulassa.
Hevoset juoksivat kisoissa aina kun mahdollista, välillä paremmalla ja välillä heikommalla menestyksellä. Rahatilanne alkoi kuitenkin tasaantumaan.
Ajoittain oli jopa mahdollista nähdä Joonaksen hymyilevän kun hän piipahti käymään tallissa. Martti, tuo Joonaksen uskollinen kilparatsu, oli saanut nauttia pitkästä kesästä ja rennoista maastoretkistä Sagan kanssa. Edes se, että ori oli alkanut kasvattaa lihasten sijaan mahaansa ei tuntunut olevan Joonakselle enää niin iso asia. Ken tietää mitä hän oikein suunnittelee..
Talliin tarvittiin lisää apukäsiä, siitä ei päässyt enää mihinkään. Åke oli mennyt ja muuttanut kaikki hevosensa Hopealinnaan, ja nyt tarvittiin jokainen vapaa karsina omien hevosten käyttöön. Pitkään Hopealinnassa asustanut Biffe joutui muuttamaan omistajansa Milanin kanssa toiseen paikkaan tästä syystä, vaikka Saga etenkin piti Milanista hevosineen kovasti.
Onneksi ratkaisu työntekijän puutteeseen löytyi kuitenkin helpommin kuin kukaan olisi uskaltanut ajatella. Hopiavuoren tallilla töitä tekevä Camilla oli vailla ravitallia opintojensa vuoksi, eikä Saga miettinyt kahta kertaa toivottaessaan naisen tervetulleeksi.
Vaikkei Camilla täyspäiväiseksi työntekijäksi tullutkaan, siitä oli jo paljon apua että hevosia oli ajamassa sekä tallitöitä tekemässä yksi ihminen lisää. Saga perehdytti Camillan tallin tavoille.
Tovin Camilla ajoi Sagan opastuksen alla pääasiassa tallin helpompia hevosia. Åken huomattua naisen potentiaalin mies alkoi itse opastaa Camillaa, jonka jälkeen Camilla sai alkaa ajamaan varsoja sekä myös osaa Åken omista hevosista.
Kesäksi orivarsat lähtivät Seinäjoelle laitumelle. Tällöin ajatus pihaton rakennuttamisesta hiipi Sagan mieleen, sillä se helpottaisi tallin arkea.
Tuumasta toimeen. Pihattoa lähdettiin rakennuttamaan tontille, jonne olisi tarkoitus laittaa nuorimmat kasvamaan. Tällä kertaa täsmällisen suunnittelun, rakennuslupien hoitamisen sekä asiansa osaavien urakoitsijoiden palkkaamisen ansiosta pihatto nousi pystyyn helpottavan nopeasti, ennen syksyn tuomia kylmiä säitä.
Syksyllä talliin muutti pitkästä aikaa ensimmäinen yksityishevonen Essi omistajansa Niinan kanssa.
tämä on virtuaalitalli / this is a sim-game stable
taustakuva © Engin Akyurt
taustakuva © Engin Akyurt
